Järviruoko eli ryti, kansankielellä yleensä kaislaksi nimitetty kosmopoliitti monivuotinen sitkeä heinäkasvi kasvaa niin järvissä kuin merenlahdissakin meillä ja lähes kaikkialla maailmassa. Se leviää kasvullisesti erittäin tehokkaasti ja kasvaa 1-4 metrin mittaiseksi. Suomen etelärannikolla ruovikoita arvellaan olevan vähintään 30 000 hehtaaria ja määrä kasvaa koko ajan, sillä ruoko leviää kasvullisesti erittäin tehokkaasti sille nykyisin otollisissa elinolosuhteissa.

Järviruoko on hyötykasvi, jota ennen niitettiin runsaasti karjan rehuksi. Baltiassa ja Keski-Euroopassa ruokoa käytetään vieläkin kattomateriaalina. Sen nuoria, makeita juuriversoja voi myös syödä. Ruoko myös palaa hyvin ja sen lämpöarvo on erinomainen. Ruokoa voi myös käyttää värjäyksessä, askartelussa, käsitöissä...

Järviruoko on Suomessakin viime vuosikymmenten aikana runsastunut monin paikoin haitaksi asti vallaten rantoja ja vesialueita. Kun ruokon niittoa ennen säädeltiin tarkasti, jottei se loppuisi kokonaan, on tilanne tänä päivänä päinvastainen - nyt riidellään siitä, kenen kuuluisi niittää ja ennen kaikkea maksaa järviruokon niitto ja korjuu ja mitä niittojätteelle tehtäisiin.

Syitä järviruo’on runsastumiseen on useita mm. tehomaatalous, vesistöjen ravinnekuormituksen kasvu (maatalous, teollisuuden ja asutuksen jätevedet), vesirakentaminen, tehostunut ojitus pelloilla ja metsissä, turvetuotanto, järvien laskut, juoksutukset, laidunnuksen loppuminen, rantojen vähentynyt käyttö, maan kohoaminen jne.

Järviruo’on erottaa järvikaislasta helposti: sillä on lehdet ja varsi on nivelkohtia lukuunottamatta ontto. Kaislan korsi on ”hohkainen” eikä järvikaislalla ole lehtiä.